Ahkera kätköttäjä Tenukko

21.02.2022

Kätköilen nimimerkillä Tenukko. Oikea nimeni on Juhani Leminen. Asun Polvijärvellä, mutta minulla on vahva sidos myös Kajaaniin ja erityisesti Vuolijokeen. Vaimoni on sieltä lähtöisin ja vietimme parikymmentä vuotta kesälomat ja kesäviikonloput siellä. Molempien siirryttyä eläkkeelle asumme Polvijärvellä, mutta Kajaanin asunnolla käymme vähintään kuukausittain. Vaimoni, nimimerkiltään pikkuhilja, osallistuu uutterasti etsintään/löytämiseen ja erityisesti palapelien ratkaisuun.
Edellä kerrotun perusteella oli aika luonnollista, että ensimmäiset kätköni tein Vuolijoelle. 21.9.2009 oltuani vajaan vuoden rekisteröityneenä tein Kuusirannan kalasataman, jonka arkistoin jo kolmen vuoden kuluttua. Toteutus oli huono. Sen sijaan viikkoa myöhemmin julkaistu Vuolijoen kivikirkko on edelleen vakaasti hengissä.
Asuimme silloin viikot eri paikkakunnilla ja pikkuhilja langetti minulle ankaran yksinkätköilykiellon. Viikonloppuina porukassa etsittiin, mutta kun kätköt kiinnostivat niin aloin sitten tehdä itse kätköjä. Niitä alkoi syntyä ja ideoita riitti ja tuntuu riittävän edelleen.

Haksun tilaston mukaan olen tehnyt:

301 kätköä, joista sittemmin olen arkistoinut 57.
Kätkötettyjä kuntia on tällä hetkellä 10.
Miittejä on kätköilyreissuilla pidetty Ahvenanmaalla, Ruotsissa, Norjassa ja puolessa kymmenessä kunnassa, joita en muutoin ole kätköttänyt.
Kätköni ovat saaneet suosikkipisteitä 10498 kpl.

Sahausjätteestä kätköksi

Kätköjä tehdessäni koetan käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaalia. Autotallin nurkat ovat täynnä putken pätkiä, johtoja ym., vaikka mistä kerättyä tavaraa, josta "saattaisi saada vaikka kätkön" . Teen paljon linnunpönttöä muistuttavia rakennelmia ja niihin puu-/levytavaran hankin joensuulaisen Palavanerin sahausjätekorista. Kymmenellä eurolla saan peräkontillisen erikokoisia levynpaloja, jotka sitten omassa autotalliverstaassa ja kansalaisopiston puutöissä jalostuvat kätköiksi. Saranat ja ovisalvat tilaan kätköilykaverin kanssa Kiinasta.Minulta on usein kysytty, että mistä kaivan ne kaikki kätköideat, joita olen tehnyt. Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa. Selvää on, että kätköilyreissuilla hyvistä toteutuksista jää aina jotain mieleen ja vaikka suoran kopion tekemistä koetan välttää niin tuunaamalla ja omia virityksiä lisäämällä jostain nähdystä "pöntöstä" saa ihan omanlaisen uuden.
Toisekseen olen huomannut, kun tekee ja miettii ja taas tekee niin tehdessä syntyy jatkuvasti uusia vaihtoehtoja; jospa panisikin login tuonne ja tuommoisen camon päälle jne. Jos yöllä sattuu valvottamaan (onneksi aika harvoin) niin se on oivallista aikaa pohtia, että mitenkäs mie sen pohjan rakennan, ettei ne keksi lokia sieltä.Onnistumisen ilo paras ilo!
Jotenkin tuntuu niin kahtiajakoiselta, että osaan ideoida ja tehdä kätköjä, joista ihmiset tykkäävät. Mutta sitten kun itse alan ratkoa mysteeriä tai keksiä relluun sanoja onkin pää ihan tyhjä.
On täytynyt omaksua ajattelutapa, että jos joku miun kenttämystipönttö antaa hyvän ja kivan onnistumisen tunteen vaikkapa kymmenelle löytäjälle niin on hyvä. Parempi käyttää aikaa kätkön kehittämiseen ja rakentamiseen verrattuna siihen, että saman ajan olisin käyttänyt jonkun muun mystin ratkaisuyrityksiin niissä onnistumatta.
Pyrin tekemään sellaisia kätköjä, joista itse tykkään. Toki ratkonta vaatii pohdintaa ja miettimistä, joskus jopa tuskaantumista. Mutta sitten kun mysteeri ratkeaa, tulee tunne, että ilman muuta tälle favo. Parasta kätköilyssä on juuri tuo onnistumisen ja keksimisen ilo.

Geokaverit tärkeitä

Hyvin tärkeä asia minulle ovat myös kätköilykaverit. Jäädessäni eläkkeelle vuonna 2011 olin kätköilyn myötä saanut lähipiriini geoveljien joukon, joka auttoi sopeutumaan siihen, että työelämän kaverit olivatkin poissa. Yhdessä kulkiessa oli hauskaa ja mieleenpainuvia elämyksiä.

Kajaanissa tulimme tutuiksi Riverside 3 - Rannanvartija kätkön julkaisemisen yhteydessä lähes kaikkien silloin aktiivisesti kätköilleiden kanssa ja monen kanssa on tehty päivän tai useammankin päivän kestäviä hunttiretkiä.
Kätlöilykaveruussuhteet ovat nyt olleet koronan takia "jäähyllä". Muistan kun helmikuussa 2021 olimme pitkän viikonlopun Kajaanissa ja kahdeltaan ajelimme Puolangalla pikkuteitä kätköjä hakien ja huokaillen, että olisi tämä ehkä hieman hauskempaa, jos tuonne takapenkille olisi voitu kysyä vaikka Rantamäntyä ja Lumikelloa.